Pages

Monday, July 14, 2014

Ovatko lääkkeet turvallisia / is it wise to use chemical drugs?


"Mikä päivä nyt on? Yritän vaan muistella, mitä lääkettä pitikään tänään suositella."





Julkisuus on huomiota. Saadessani huomiosi, haluan jättää sinulle jotain hyvää; hyödyntää tilaisuuden opettaa jotain arvokasta. Se on unelmani; tehdä tämä elämää suurempi työ - joka muuten jäisi ehkä tekemättä koska totuus ei ole juuri kenenkään bisnes.

Mikko Harjun erittäin loistavalla putkirullaustunnilla juteltiin parin uudenkin tuttavan kanssa. Joku kiitteli Nutrixista ja muutenkin ravintovinkeistä vuosien varrelta. Hieno kuulla, että jotain on mennyt ymmärrykseen, käytäntöön - ja vaikutukset koettu kiitoksen arvoisiksi.

Kuten usein puhun, en halua enää koskaan myydä myymisen vuoksi, olla suhteessa suhteen vuoksi, kasvattaa lukijamääriä lukijamäärien vuoksi - ja kaikkein vähiten julkisuutta julkisuuden vuoksi. Mutta erittäin mielellään otan vastaan kaikkia yllämainittuja, kun sekä tarkoitus on hyvä että lopputuloskin tarkoituksenmukainen.

Haluan olla sellainen julkkis, että kun tapaat minut kadulla, et sano "wow, tuo on se julkkis", vaan "minun elämäni on muuttunut todella ihanaan suuntaan sen jälkeen kun kuulin sinusta".

Eikä kyse ole epäitsekkyydestä; hyvän antaminen on paras strategia myös minulle, kaikin puolin. Tämän artikkelin aiheena on lääketeollisuus, mutta myös kaikki muu vanhan maailman toiminta, jossa on toimittu niin päinvastoin kuin ikinä voisi kuvitella. Totuuden paljastaminen on aina kaikille ja kaikelle hyväksi, ja tämän kirjan paljastukset voivat pelastaa miljoonia henkiä, säästää tuhansia miljardeja verorahaa ja tuottaa lähes rajattomasti ilmaista onnellisuutta. Plus, kustantajan tytär jolta sain kirjan, oli hyvännäköinen.

Kirjasta onkin jo kirjoitettu useissa blogeissa:
 - Sundqvist (etenkin Tri Tolosen kommentit)
 - Liinanblogi
 - Antti Heikkilä

Tässä pari lainausta, joihin parhaiten tiivistyy kirjan vapauttava sanoma - kun ei tarvitsekaan hakea enää apua instituutioista, vaan itsestään, toisista (mielellään vapaista) ihmisistä ja (mielellään puhtaasta) luonnosta.

Minäkin käytin jatkuvasti astmalääkkeitä puolet lapsuudestani. Lopetin ne, kun Antti Heikkilä kertoi kuinka astma(kin) parannetaan luonnollisesti:

"Pyrimme kampanjassa vakuuttamaan lääkärit siitä, että astmapotilaat tarvitsivat jatkuvaa lääkitystä paitsi pillereinä, myös nenäsuihkeella.." ("kiva" lukea olleeni tällaisen rahastuksen uhri kymmenen vuotta elämästäni)


Itsekin huomasin korruptiovaikutuksen (myös omalla kohdallani), kun jossain vaiheessa olin niin vahvasti mukana mm. superfood-hypessä:

"Testatessani lääkettä minulle valkeni, etten ollut immuuni lääkealan vaikutukselle. Markkinoilla oli useita tulehduskipulääkkeitä, mutta jotenkin aloin ajatella, että minun lääkkeeni on ehkä muita parempi, ja lopulta todella uskoin sen olevan parempi aivan kuin tuote olisi ollut oma lapseni."

Jos olisin oikeasti ajatellut lukijan parasta, olisin usuttanut kaikkia lähitilavierailulle, lähimetsään ja ennen kaikkea puhunut tuoreuden merkityksestä.


"Yrittäessäni julkaista tieteellisissä aikakauslehdissä ikäviä totuuksia lääketeollisuudesta, olen useinmiten saanut vastaani lakimiehet. Jopa senkin jälkeen kun olen dokumentein todistanut kaiken sanomani pitävän paikkansa ja monen muun ennen minua sanoneen samaa, on artikkelista poistettu tärkeitä kohtia, tai koko artikkeli on hylätty silkasta oikeustoimien pelosta.
...kirjoja kirjoittaessani olen huomannut olevani vapaampi."

...eli se siitä "tieteellisten julkaisujen" arvovallasta :)

Onneksi blogaajana saa sanoakin jotain, eikä vaan tuottaa ("laillisesti korrektia") paperia joka ei varmasti häiritsisi ketään ;)


Arvostetun British Medical Journal -julkaisun entinen päätoimittaja jatkaa samasta aiheesta:

"Koko lääketieteellisen julkaisemisen ala on korruptoitunut, koska lehtien omistajat rikastuvat estämällä tärkeää julkisin varoin rahoitettua tutkimusta pääsemästä julki"

:)


"Matkalla yhtiön maksamalle ylelliselle illalliselle kliinisistä tutkimuksista vastaava johtaja ojensi minulle kirjekuoren, jonka avasin myöhemmin. Kuoressa oli kirje, jossa minua kiitettiin osallistumisesta päivän mittaiseen kokoukseen. Siellä oli myös tuhannen dollarin seteli. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin suurta seteliä, ja tajusin, että näin lajjonta alkaa. Vähän kerrallaan."

Sinänsähän voitelussa ei ole mitään vikaa. Jos haluan antaa sinulle tuhat euroa tai vaikka satatuhatta, voin sen tehdä omista rahoistani. Lääkefirmat tekevät sen veronmaksajien rahoista - toisin sanoen he käyttävät samaa ilmaista rahaa kuin valtiokin otollisimpien rikoskumppanien lahjomiseen, ja se on hassua. Jos kaveri haluaa tarjota minulle ilmaiset kyydit loistohotelliinsa, hän varmaankin uskoo että voin auttaa jotenkin häntä toiminnassaan - ja hyvä niin. Se on ihan oikeaa toimintaa, jossa asiakkaatkin maksavat mielellään omat laskunsa - ilman että liian moni laki tai rajoituslisenssi olisi pakottanut heidät hyödyntämään juuri tietynlaista majoituspalvelua. Korruptio astuu kuvaan aikalailla sillä sekunnilla, kun aletaan liikutella toisten rahoja - etenkin varastaen eli verottamalla väkisinotettuja rahoja. Vapaaehtoisesti liikkuva raha saa hyvää aikaan - silloin kun ei lainsäädännön keinoin ole mahdollista suojella omaa monopolitoimintaa. Väkisinotettu riistosaalis... no, siitä harvoin seuraa mitään hyvää - ja kyllä, myös sen "julkisen koulutuksen" (eli propagandalaitoksen) ja liikenteen (ylihintaiset asfalttihommat) voisi toteuttaa paremmin, kauniimmin, edullisemmin ja vähemmän saastuttavasti, jos se tehtäisiin vapaalla rahalla (vs. verovaroin), ihmisten tarpeista lähtien (ei hallitsijan ja hänelle läheisten teollisuusjättien tarpeisiin). Itse huomaan olevani sitä inspiroituneempi, mitä vähemmän tarvii olla tekemisissä ylhäältäpakotettujen kuvioiden kanssa, ja mitä vapaammissa ja vapaaehtoisemmissa kuvioissa saan elämässäni toimia. Ilkka Paananen on huomannut saman.


"Regulatory Capture" on Suomessakin tuttua - ja väistämätöntä silloin kun on riittävän iso vero- ja lainsäädäntöpotti käden ulottuvilla:

"Lääketarkastajat toimivat niin läheisessä kanssakäymisessä teollisuuden kanssa, että syntyy väistämättä ystävyyssuhteita, ja virkamiehet ymmärtävät paremmin teollisuuden kuin anonyymien potilaiden vaikeuksia ja asemaa."

Stefan vie taitavasti selityksen vielä yhtä askelta pidemmälle
Ei se ole kenenkään vika; kyseessä on yhtä looginen juttu kuin laittaa pukki kaalimaan vartijaksi ja sitten ihmetellä kuka ne kaalit vei :)


"Suurin osa laittomasta markkinoinnista tapahtui tilaisuuksissa, joiden tarkoitus oli lääkäreiden kouluttaminen. Eräs ilmiantajalääkäri kertoi, kuinka hänet opetettiin vääristelemään tieteellistä näyttöä ja että joissain kokouksissa yhtiö maksoi paitsi puhujille myös kuulijoille. Hietä myös hemmoteltiin matkoilla Hawaiille, Floridaan ja olympialaisiin."

Edelleen, ei mitään vikaa voitelussa. Moraalisesti homma arveluttaa vain silloin, kun tarkoituksena on omien rahojen sijaan kupata mahdollisimman paljon "julkista" eli toisilta väkisin otettua helppoa rahaa - sekä rahaa joka asiakkaat on pakotettu viemään tiettyyn paikkaan. Jos lääkärien toiminta olisi vapaata, ei siinä mitään. Heti kun valtio puuttuu toimintaan ties millä lisensseillä ja muilla toiminnanrajoituksilla, astuu korruptio kuvaan. Huom! Tottakai ihmiset itsekin luovat sertifikaatteja sun muuta, omista tarpeistaan lähtien. Mutta kun tämä tehdään väkisinpakottamalla ylhäältä alaspäin, valtion määräämänä, astuu korruptio automaattisesti kuvaan. Jos yritän huijata vapaastisyntynyttä alkuviinien sertifioijaa ja lobata niiden sertifikaatin pilalle, hehän vain menettävät asemansa markkinoilla. Mutta kun EU tekee oman luomusertifikaattinsa, suurteollisuus voi lobata sen omien mieltymystensä mukaiseksi - koska valtion sana koskee kaikkia, oli toiminta laadukasta tai ei. Mitä voimakkaammin kaikki muu kuin se virallisesti hyväksytty kielletään, sitä automaattisemmin juuri se Yksi Ainoa Oikea korruptoituu. Tämä luonnonlaki olisi hyvä kaikkien ymmärtää. Vapaus on ainoa koskaan keksitty vastalääke korruptioon - niin pelottava kuin vapauden ajatus meille koneiston kasvateille onkin.


Kirjassa on hyvää läppää myös haamukirjoittajista yms yms.

Itselleni lukukokemus oli silti varsin tylsä, koska kaikki kirjan esimerkit ovat vain itsestäänselvää seurausta siitä, kun jotain lähdetään voimakkaasti pakottamaan, määräämään, suojelemaan, reguloimaan, väkisinsääntelemään; hallitsemaan ylhäältäkäsin. Terveys on meille kaikille lähellä sydäntä, joten siksi on ymmärrettävää, että juuri terveys-alalla kaikkein helpoiten vajoamme voimakkaiden tunteiden herättämään paniikkireaktioon, yrittäen pakottaa kaikki toimimaan "turvallisesti" eli ylhäältä-alas säännellysti, juuri niinkuin Minä Sanon! Todellisuus toimii juuri päinvastoin. Saat sen mistä luovut.


Kaikkein tärkeintä pointtia kirja ei siis kerro - koska kaikkein tärkeintä ei, ehkä Ilkka Paanasta lukuunottamatta juuri kukaan koko maailmassa ymmärrä. Eli että byrokratian lisääminen vain ja ainoastaan pahentaa niitä ongelmia joita sen "oli tarkoitus" ratkaista. Eli että vika ei ole lääketeollisuudessa. Ei edes rahassa. Vika on ainoastaan ilmaisessa, ansaitsemattomassa rahassa, jota kutsutaan mm. KELA-korvauksiksi. Asia on hyvin yksinkertainen: Jos verottaja päättää antaa minulle esim. viisi miljardia ilmaista rahaa vuodessa, voit olla varma että käytän siitä esim. miljardin vamistaakseni että saan ensi vuonna seitsemän. Verottajan/valtion/julkisen sektorin kanssa on paljon helpompi "asioida". Miksi? Koska he eivät käytä omaa rahaansa. Joten sitä on paljon helpompi antaa ystäville (suurimmille lobbareille kuten minulle). Jos vastaavalla tavalla yrittäisin lobata sinua joka joudut itse tienaamaan rahasi, täytyisi minun ihan yhtä lailla ansaita ne sinun rahasi, tarjoamalla jotain todella arvokasta. Mutta jos sinä olet minun läheinen kaveri, ja sinulla on lähes rajaton mahdollisuus korottaa veroja tai ottaa lisää julkista lainaa (toisten nimissä tietenkin), sittenhän meillä ei ole mitään ongelmaa :)

Ongelma on siis vain ja ainoastaan siinä, kun valtio tulee "auttamaan" - vaikkapa sitten terveydenhoidossa. Pakkoon perustuva "auttaminen" kun johtaa aina päinvastaisiin tuloksiin. Ja arvaa mitä? Pakkoon perustuvalla hierarkkiavaltiolla ei ole käytössään mitään muita kuin pakkokeinoja. Ja siksi kaikkein tärkeintä on, ettemme enää vahingossakaan pyydä valtiota apuun missään asiassa (josta todella välitämme, kuten terveys) - vaan toimimme itse, ilman pakkovaltaa, vapaaehtoiseen vaikuttamiseen perustuen, ehkä jopa innostuen. Valtio voi käyttää vain keppiä ja porkkanaa (kuin ihmiset olisivat koneita ja robotteja), kun Tulos tulee siitä mistä Lauri Järvilehto ja Dan Pink puhuu.

Huumeongelma ei ole käyttäjien eikä kauppiaiden vika, vaan lainsäätäjän: mitä kovemmat rangaistukset, sitä kannattavammaksi toiminta tulee - niille kaikkein häikäilemättömimmille (tämän voi päätellä ja vedenpitävästi osoittaa jo taloustieteen ensimmäisen peruskurssin tiedoilla). Mitä vähemmän mitä tahansa alaa valvotaan tai reguloidaan, sitä vaikeampi siellä on tienata kovinkaan pitkään mitään mahdottomia suurvoittoja - koska kuka tahansa voi helposti lähteä kilpailemaan, niin laadulla, hinnalla kuin palvelullakin. Ihmisten erilaisiin tarpeisiin pystyy usein parhaan kokonaisratkaisun tarjoamaan joku itsenäinen pieni paikallistoimija. Mitä reguloidumpi ja valvotumpi ala, sitä vaikeampaa pienten paikallistoimijoiden on edes aloittaa toimintaa saati selvitä kaikesta byrokratiasta, joten ala monopolisoituu (kansainvälisten) jättien käsiin - ja nimenomaan byrokratiaan erikoistuneiden jättien. Sanoisin jopa, lainsäädännön hyödyntämiseen ja kiertämiseen erikoistuneiden, ja lopulta lainsäädöntään vaikuttamiseen erikoistuneiden jättien käsiin. Ei se ole lääkärin, asiakkaan, lääkefirman, lääke-edustajan, huumekauppiaan, mafiajohtajan tai edes narkomaanin vika. Kaikki nuo ongelmat on luotu vain ja ainoastaan julkisella pakkosääntelyllä. Ja sekään ei ole edes valtion vika. Se on kaikkien meidän vika, jotka uskotaan pakottamiseen vaikuttamiskeinona. Eikä sekään ole edes meidän vika. Olemme jossain vaiheessa alkaneet luoda "turvaksemme" erilaisia pakkoon perustuvia koneistorakenteita. Lopulta häntä on alkanut heiluttaa koiraa, ja nykyään ne samat koneistot vastaavat jopa meidän kasvatuksestamme, koulutuksestamme, ajattelustamme. Riittää, kun tiedostamme tämän, näemme tuon hassun teatterin taakse, jolloin voimme alkaa korjata kaikki ongelmatkin ihan itse. Ei tarvitse enää pyytää apua sieltä, mikä ne ongelmat on aina aiheuttanutkin, vaan voidaan hakea ratkaisut oikeasta paikasta: omasta luovuudesta, vapaasti kasvavista ilon ja onnen verkostoista, sekä siitä mitä onneksi on edelleen jäljellä eli Suomen puhdas luonto.


No comments:

Post a Comment